Hiiden Opiston 20 –vuotisjuhlavuoden toiseen juhlahaastatteluun pyydettiin opiston opettajia edustava Hanna Holma. Hanna on Helsingissä asuva taidegraafikko, jonka työhuone sijaitsee Meltolan vanhassa sairaalassa, taiteen ja hyvinvoinnin monitoimikes
Hiiden Opiston 20 –vuotisjuhlavuoden toiseen juhlahaastatteluun pyydettiin opiston opettajia edustava Hanna Holma. Hanna on Helsingissä asuva taidegraafikko, jonka työhuone sijaitsee Meltolan vanhassa sairaalassa, taiteen ja hyvinvoinnin monitoimikeskuksessa, Hub Feenixissä. Hannan kurssit, Värigrafiikkaa kotona – ja Monotypia käsin vedostaen olivat jännittävä lisä Hiiden Opiston kurssitarjontaan. Lisämausteensa näihin kursseihin toi se, että molemmat kurssit toteutettiin etäopetuksena.
Taiteen opettaminen verkkokurssina etänä on jännittävä juttu, tätä mieltä on ainakin graafikko itse. Hanna kertookin, että vielä vuosi sitten hän itse piti ajatusta mahdottomana.
– Olen opettajana lähikontaktista nauttiva, enkä vaan ollut koskaan ajatellut, että tätä voisi tehdä etänä. Viime keväänä sitten tulikin yllättäen sellainen pakkotilanne, että minulla oli taiteen perusopetuksen pitkä kurssi jota ei voinut perua eikä siirtää kun koronarajoitukset tulivat. Kurssi oli vaan pakko pitää etänä.
Tämän pakon edessä Hanna alkoi keksiä kehitellä grafiikantekniikoita kotiin sopiviksi ja löysi ja kehitteli tekniikoita, joilla opiskelijat voisivat tehdä monotypiaa ilman yleensä grafiikan työstöön käytettävää prässiä. Nyt hän tunnustaa olevansa aivan innoissaan grafiikan etäopetuksen mahdollisuuksista.
– Löysin hyvin innostavia tekniikoita siihen, miten kuvaa voi houkutella tulemaan paperille kotikonstein, ilman suurta taiteilijaprässiä. Monotypia on erikoisalani ja sitä opetan toteuttamaan kerroksittain. Teemme ohuita läpikuultavia kerroksia, jotka lopulta vievät syviin sävyihin. Tietysti opiskelijan omat tavoitteet voivat ohjata tekemään harsomaisempia, kevyitä pintoja. Käytämme lisäksi erilaisia materiaaleja, kankaita, nauhoja, lankoja, oikeastaan mitä vain kiinnostavia materiaaleja, joita ihmisillä löytyy kotoaan.
Periaatteessa etäkursseilla toimitaan ihan samalla tavalla kuin lähitunneillakin. Ensin opettaja kertoo tekniikan ja näyttää sitten kuvaesimerkein ja käytännössä, miten grafiikkaa tehdään. Tämän jälkeen opiskelijat työskentelevät tahoillaan. Lopuksi sitten katsotaan yhdessä, millaisia töitä syntyi. Yksi positiivinen yllätys on ollut se, että etäkurssilla ihmiset tuntuvat rauhoittuvat helpommin yhteiseen hetkeen, ja vuorovaikutusta on ollut yllättäen jopa enemmän kuin lähitunneilla.
– Lähitunneilla on kaikilla jotenkin aina niin kiire tehdä omia töitään, että siinä ei malttaisi pysähtyä yhteiseen hetkeen katsomaan toisten töitä. Mutta tuossa verkkokurssilla on joku ihan ihmeellinen, rauhallinen, toisten töistä nauttimisen hetki, hän pohtii
Opettajana Hanna Holma nauttii eniten siitä hetkestä, kun opiskelija löytää oman tapansa tehdä. Se hetki ja työskentelyn ilon todistaminen ovat hänelle merkittäviä kohtia. Hän uskoo myös, että kansalaisopisto toiminta tuo monella tavalla hyvinvointia opiskelijoille.
– Nämä grafiikan tekniikat ovat spontaaneja, ja usein tulee vähän erilaista mitä on suunnitellut. Grafiikassa voi aina löytää uutta ja antautua seikkailuun. Uskon, että tunnit tarjoavat mahdollisuuden suureen virkistymiseen ja tavallisista jutuista irrottautumiseen.
Kansalaisopistoja Hanna pitää tärkeinä. Mieleenpainuvia kohtaamisia ovat olleet mm. hyvin vaativaa työtä tehnyt oppilas, joka kyynelsilmin kiitti grafiikantunneista, jotka auttoivat häntä unohtamaan kaikki työasiat. Ja opiskelija, joka vuosia kurssin jälkeen kertoi käyneensä kurssilla ollessaan läpi hyvin vaikeaa vaihetta elämässään, ja grafiikantunnin olleen ainoa missä hän kävi pitkiin aikoihin. Nämä kauniit tarinat ja opiskelijoilta tulleet kiitokset koskettavat.
– Ei ikinä voi tietää mitä opiskelijoilla on tekeillä omassa elämässään. On ihan tosi vaikuttavaa mitä kansalaisopisto voi parhaimmillaan merkitä, Hanna sanoo.
Kansalaisopistojen tulevaisuudesta kysyminen tekee Hannan mietteliääksi. Etänä opettaminen tuntuu ihmeelliseltä mahdollisuudelta, jota ei malttaisi olla hyödyntämättä viimeiseen pisaraan saakka. On hykerryttävää, että Hannankin Etelä-Suomessa toteutetuille kursseille on osallistunut opiskelijoita Espanjasta ja Ylivieskasta käsin. Lähiopetus on kuitenkin edelleen vahvasti olemassa ja Hannalle tärkeä muoto opettaa grafiikkaa. Toiveissa on, että nämä kaksi opetusmuotoa jatkavat kulkuaan hedelmällisesti rinta rinnan.
Lopuksi Hanna lähettää kiitokset ihanille opiskelijoille ja Hiiden Opiston henkilökunnalle.
– Lämpimät kiitokset ihanille opiskelijoille ja mahtavalle Hiiden Opiston henkilökunnalle! Kaikki on sujunut hienosti ja on ollut tosi kivaa opettaa ja odottaa uutta kurssia!
Katso haastattelu.
