Kirjansidonta – siinä kirjataan muistot talteen!

Luovuus ja kirjansidonta. Ennen tähän harrastukseen ryhtymistä en uskonut, että niillä olisi mitään yhteyttä toisiinsa. Kuvittelin kirjansidonnan kuuluvan siisteille, järjestelmällisille ja pikkutarkkaan tekemiseen pystyville ihmisille. Osallistuin jokin vuosi sitten Hämeen ammattikorkeakoulun artenomiopinnoissa valinnaiseen aineeseen, kirjansidontaan. Se vei mukanaan. Opettelimme länsimaisen kirjansidonnan perustekniikan, kirjojen korjaamisen ja kovaselkäisten aikakauslehtien liittämisen yhdeksi kovakantiseksi kirjaksi. Itse pidän länsimaista kirjansidontatekniikkaa arvokkaimpana osaamisena kirjan tekemisessä. Tällä tyylillä tehdyt kirjat täyttävät useimpien ihmisten kirjahyllyt.

Uudesta taidosta innostuneena hakeuduin vielä jatkokurssille, jonka nimi oli Kirjansidonnan eri menetelmät. Siellä opin mm. Koptisidoskirjan, salaisen belgialaisen ja pitkäsidostekniikan. Pitkäsidoskirjan voi tehdä esimerkiksi omille tärkeille elämäntapahtumamerkinnöille, runoille tai lokikirjaksi. Voi myös valmistaa valokuvakirjan kauniine välilehtineen. Erikoisten neulojen säilytykseen olen tehnyt kirjoja huovasta ja nahasta ja usein ihmiset tilaavat kirjansitojan palveluita saadakseen adressit talteen kauniiksi kokonaisuudeksi.

Länsimaisessa kirjansidonnassa sivut reijitetään vihkoiksi ja vihkot ommellaan aihioksi. Nidontanauhoin ja taivekankain vahvistettu aihio esilehtineen kiinnitetään itsetehtyihin kansiin. Tässä käytän mielelläni kierrätettyjä kansipahveja. Kannet voi päällystää esimerkiksi tapetilla tai vaikkapa itse piirretyllä ylivetopaperilla. Reunat voi vahvistaa kluutilla. Kirjan kauniit yksityiskohdat tulevat kapiteelinauhasta, kirjanmerkistä ja värjätyistä sivunreunoista. Myös selän pyöristäminen luo kirjaan omatekoista leimaa.

Pitkäsidoskirjaa tehdessä vain mielikuvitus on rajana. Sama ompelutekniikka sopii niin nahkakansiin, skräppipaperikansiin kuin selättömiin narukiinnitteisiin kirjoihin. Kirjan luonnetta voi muokata persoonalliseksi valitsemalla esimerkiksi paksut vanhantyyliset sivupaperit, joiden reunat on leikkaamisen sijasta revitty. Vahvat rosoiset sidontalangat tai erikoiset kirjan sulkemismekanismit nappeineen, nauhoineen tai pienine hakasineen tekevät kirjasta yksilöllisen. Salaisessa belgialaisessa kirjansidontatyylissä sen sijaan ompeleet ovat näyttävät. Ompeleet kulkevat kirjanvihkoista kannen päälle ja kiinnittävät kolme toisistaan irrallaan olevaa kansiosaa; takakannen, etukannen ja selän. Nämä osaset voi suunnitella vaikkapa samettipäällysteisiksi.

Kirjahyllyni rakkain esine on kuitenkin lapsuuden aikainen itsekorjaamani kirja. Se kertoo ilmapallosta, joka karkasi ikkunasta. Kirjan nimi on kuvaava; Pomppo ei tottele ketään. Kirjan näkeminen tuo elävänä mieleeni ajan, jolloin isosiskoni luki minulle kirjaa. Se oli paikoin hyvin surullinen tarina, eikä kyyneliltä vältytty. Löysin kirjan äitini säästämien lelujen joukosta pahoin rikkoutuneena. Tein kirjalle uuden selän ja korjasin kannen kuvituksen vesivärein värjätyllä liimaseoksella. Joskus korjauksessa voi käyttää jopa ehjästä kirjasta otetuttua väritulostetta asianmukaisesti pinnoitettuna. Hyödyllisimpänä itsetehtynä teoksena pidän sen sijaan kirjaa, jonka olen koostanut kovaselkäisistä joulun ajan aikakauslehdistä. Niistä löydän parhaat joululeivonnaisreseptit vuosi toisensa jälkeen.

Nimeni on Päivi Korkea-aho. Opetan kirjansidontaa Hiiden Opistolla. Opetan myös keramiikkaa, Tiffany-lasitöitä, mosaiikkia, pienbetonitöitä, rottinkipunontaa ja nahkatöitä. Olen ammatillinen opettaja ja artenomi, sekä aiemmalta ammatiltani datanomi.